Tämä on niin kummallista aikaa kun ei pysty ilman kelloa päättelemään onko aamu vai ilta... koko ajan on harmaata, hämärää ja pimeää... unirytmini on mennyt taas ihan sekaisin & kaamosmasennus!
tässä vuoden pimeimmässä ajassa on kuitenkin jotain hyvin kiehtovaa: mystistä & alkukantaista... se tuntuu todellisemmalta kuin aurinkoinen kesähelle... miksi aina haikailla & elää vain kesäisin? en edes tykkää helteestä & minivaatteisiin pukeutumisesta!! voisi rakastua marraskuuhun & pimeyteen...! pohjimmiltaan olen aina ollut yöihminen, jo lapsena...
 |
| hui, uskalsin lukea tämän pelottavanjännän tarinan! |
 |
| jo yliopiston kirjaston viereisessä antikvariaatissa aavistelin löytäväni itseni tästä autistisen tytön tarinasta! |
kirjallisuuden opiskelu on kivaa & se on avannut minulle uuden äärettömän maailman...!
